Valtion omistajapolitiikka hukassa Fortumissa

On kovin vaikeata ymmärtää, miten omistajataho, joka käyttää 51,65% osuudella käytännössä suvereenia määräysvaltaa yrityksessä, ei pysty tarvittaessa kohtuullistamaan yritysjohdon ylisuuriksi paisuneita optioita. Näin kuitenkin toimii Suomen valtio Fortumin tapauksessa, ja tänään eduskunnan talousvaliokunta löi pisteen asialle toteamalla että nyt on liian myöhäistä.

Max liittyy tässä valitusvirressä siihen joukkoon, jonka mielestä on kerrassaan hävytöntä maksaa monopoliyhtiön johdolle räävittömiä summia siitä, että pohjoismainen sähköpörssi toimii yhtä hyvin kuin venäläinen perseensuristin: ei mahdu perseeseen eikä surise (groteski kielikuva lienee asian vakavuus huomioon ottaen paikallaan).

Tässä kohussa Maxin lempihuviksi ovat nousseet Fortumin tiedotuspuudelin Carola Teir-Lehtisen tutisevin äänin toistelemat lauseet siitä miten kansanedustajat eivät ymmärrä optioiden sielunelämää. Heppoista puhetta naikkoselta joka on itsekin saavana osapuolena Fortumin johdon miljoonapilkissä.

Loppukevennyksenä voitaneen pitää Teir-Lehtisen kommenttia yritysetiikkafoorumissa helmikuussa 2001:

Yrityksiä yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen motivoi pidemmän aikavälin kannattavuus. Muiden kuunteleminen ja karikoiden välttäminen on järkevää toimintaa, joka auttaa yritysten maineriskin hallinnassa, sanoo Carola Teir-Lehtinen

Tai, miksei myös Fortumin arvoa numero 4, Korkea etiikka, joka ilmenee yhteiskuntavastuuna, rehellisyytenä ja suoraselkäisyytenä.